Nyt on Sukarin rooli otettu haltuun…
Terveys (aika lääkärille huomenna), rahat (ei uskalla enää ajatellakaan mutta täällä porvoossa olen turvassa) ja identiteetti (kuka mä haluan olla kun lööpit raharikkaiden ansioista tulee silmille, missä sukarin tulot), siis identitettini joka häilyy faktan ja fiktion rajapinnassa. Sen pitää päästä tunkeutumaan puhtaasti fiktion puolelle, taiteen kaiken hyväksyvälle areenalle, näyttämölle.
Tuliko minusta lopulta “aito” sukari ja mitä se on minulta vaatinut? No tähän on kyllä löytynyt jo kelpo vastaus – tai itse asiassa viisi erilaista vastausta. Niitä käsitellään näytelmässä joko suoraan tai epäsuorasti “metatasolla”.
Voisin tosin jo nyt ruveta “vara-sukariksi” ja hoitaa kaikkea muuta mitä vain topin ajokortin omaava henkilö voisi tehdä mutta ei halua tai ehdi. Mitä ne asiat ovat? No, senkin luulen tietäväni…
Ja nyt kuuntelemaan Jaakon läpisävellystä ja rentoutumaan, 16 päivää ensi-iltaan!
Palailen, jos palailen.
Vakuudeksi,
Aarni Moisala - vanhempi Sukari: mm. Pasilan tulevaisuuden kauppakeskuksen sparrausklubin jäsen, yliopettaja (Haaga-Helia), virtuaalilehtori (Laurea), luovien alojen ja yrittäjyyden tutkija (Porin yliopistokeskus), taiteellinen johtaja (Porin ylioppilasteatteri), Ahlaisten Mustalahti-toimikunnan puheenjohtaja, kolmen lapsen isä, matkareppu-halipula (annukka), syntinen (Jumalalle ja…)
